|
Kansantaloudellinen
aikakauskirja 2/2008 Marja-Liisa
Halko
|
||
|
Selasin jokin aika sitten kirjakaupassa kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäen viime vuonna ilmestynyttä, kovasti kiiteltyä kirjaa Uusliberalismi Suomessa. Kirjassa Patomäki kertoo oppineensa 80-luvulla professori Okon luennolla että "rationaaliset sijoittajat eivät voi menettää rahaa ja spekulaatio on pohjimmiltaan markkinoita tasapainottavaa" (s. 63). Joko professori Okolla on erikoinen käsitys rationaalisuudesta tai Patomäki on ymmärtänyt jotain väärin. Sivulta 60 löytyvä kuvaus rationaalisista odotuksista tukee jälkimmäistä hypoteesia:
Patomäen maailmassa rationaaliset päätöksentekijät tietävät kaiken: rationaaliset sijoittajat ilmeisesti ostavat vain niitä osakkeita, joiden kurssi nousee, koska tietävät suotuisan kehityksen etukäteen, rationaaliset kuluttajat puolestaan ottavat eläkevakuutuksen, koska esimerkiksi tietävät olevansa eläkeiän koittaessa vielä hengissä. Taloustieteilijöitä Patomäen ilmiselvä kömmähdys rationaalisuuden määrittelemisessä hymyilyttää. Patomäki ei kuitenkaan ole ainoa, jolle taloustieteessä käytettävä rationaalisuuden käsite on jäänyt hämäräksi. Hyvin usein rationaalisuus yhdistetään esimerkiksi itsekkyyteen. Kuinka usein saammekaan kuulla tai lukea, että rationaalinen päätöksentekijä on itsekäs oman edun tavoittelija*. Idea rationaalisen valinnan teorian taustalla on äärimmäisen yksinkertainen. Rationaalisen valinnan teoriassa oletetaan, että päätöksentekijä kykenee panemaan valintavaihtoehdot paremmuusjärjestykseen. Järjestys riippuu päätöksentekijän mieltymyksistä (preferensseistä). Järjestykseltä vaaditaan ominaisuus, jonka mukaan kahvia parempana kuin teetä ja teetä parempana kuin kaakaota pitävä päätöksentekijä ei voi pitää kaakaota parempana kuin kahvia. Rationaalinen päätöksentekijä valitsee kaikissa tilanteissa olemassa olevista vaihtoehtoista sen, joka on hänen mieltymystensä mukaan paras. Teoriassa ei oteta kantaa siihen, mistä päätöksentekijän mieltymykset tulevat. Mieltymykset voivat olla yleisesti hyväksyttäviä tai täysin sopimattomia, jonkin uskonnon mukaisia tai pöyristyttävän pakanallisia, moraalisia tai moraalittomia. Muoti tai Pentti Linkolan mielipide voi vaikuttaa mieltymyksiin. Lasten, vanhempien, kissan, koiran tai naapurin hyvinvointi voi määrätä valintavaihtoehtojen paremmuusjärjestyksen. Sekä itsekkään, pelkästään omaan napaansa tuijottavan teinin että perheensä ja lastensa edun aina etusijalle laittavan vanhemman valinnat voivat siis olla täysin rationaalisia. Tilanne mutkistuu hieman, jos valintatilanteeseen liittyy epävarmuutta. Päätös tehdään epävarmuuden vallitessa, jos päätöksentekijä ei valintatilanteessa tiedä varmasti kaikkia tilanteeseen liittyviä tulevia tapahtumia. Esimerkiksi arpaa ostaessaan päätöksentekijä ei vielä tiedä sisältyykö kyseiseen arpaan voitto vai ei, mutta voittotodennäköisyyden hän yleensä tietää. Jos eri tilanteiden toteutumistodennäköisyydet eivät ole objektiivisia kuten arpajaisissa, päätöksentekijällä oletetaan olevan subjektiivinen käsitys todennäköisyyksistä. Epävarmassa valintatilanteessa rationaalinen päätöksentekijä valitsee odotusarvomielessä parhaan vaihtoehdon. Patomäen kömmähdystä voi valaista pienen ajatuskoneen avulla. Kuvittele lähteväsi ulos tukku kymmenen euron seteleitä mukanasi. Ulkona pysäyttelet vastaantulijoita ja tarjoat heille osallistumista seuraavaan peliin. Heität kolikkoa ja jos tulee kruuna, maksat vastaantulijalle kymmenen euroa, jos taas tulee klaava, niin vastaantulija maksaa sinulle kymmenen euroa. Päivän kuluessa huomaat että osa ihmisistä kieltäytyy tarjouksesta, osa suostuu ja heistä jotkut voittavat ja rikastuvat ja jotkut häviävät ja menettävät rahansa. Päivän päätteeksi pohdit, ketkä vastaantulijoista olivat rationaalisia. Talousteorian mukaan kaikki puhuttelemasi vastaantulijat saattoivat toimia täysin rationaalisesti; riskin kaihtajat pudistivat päätään ja jatkoivat matkaansa, riskistä pitävät osallistuivat ja osa heistä joutui kolikon heiton jälkeen kaivamaan kuvettaan. Mistä johtuu, että rationaalisen valinnan teoria ymmärretään niin usein väärin? Onko kyseessä vain poliittinen loan heitto; melskataan kovaan ääneen siitä, että taloustieteessä oletetaan ihmisten olevan itsekkäitä oman edun tavoittelijoita, sellaisiahan ne kaikki talousihmiset ovatkin, kun taas me muut olemme aivan toisenlaisia. Vai onko vikaa myös taloustieteilijöissä? Hämärtävätkö taloustieteilijät itse rationaalisen valinnan käsitettä? Lukuisat sekä psykologien että taloustieteilijöiden tekemät kokeet ovat osoittaneet, että ihmisten tekemät valinnat eivät kaikissa tilanteissa ole rationaalisen valinnan teorian mukaisia. Kaikki ihmiset eivät siis kaikissa tilanteissa näytä toimivan rationaalisesti vaan osa, tai joissain tilanteissa jopa suuri osa, ihmisistä toimii epärationaalisesti. Näiden havaintojen perusteella puolustellaan muun muassa hallituksen harjoittamaa ns. paternalistista politiikkaa, jonka tavoitteena on auttaa päätöksentekijää tekemään "parempia valintoja"**. Koska ihmiset toimivat epärationaalisesti, on parempi että joku muu tekee päätökset heidän puolestaan. Asetelma on ongelmallinen, koska tutkimuksissa käytetään epärationaalisuusargumenttia usein löyhin perustein. Esimerkiksi eläkesäästämiseen liittyvissä tutkimuksissa hallituksen väliintuloa saatetaan puolustaa sillä, että kansalaiset ovat epärationaalisia, koska he ovat liian lyhytnäköisiä, arvostavat nykyistä kulutusta liikaa suhteessa tulevaan kulutukseen ja siksi säästävät liian vähän. Hallitus puolestaan on pitkänäköinen ja ymmärtää - paremmin kuin kansalaiset - mikä tulevan kulutuksen arvo on. Jos vertaamme kahta kansalaista, joista toinen säästää vähemmän kuin toinen, niin mistä me voimme tietää, ettei se vähemmän säästävä myös arvota kulutusta kolmekymppisenä korkeammalle ja kulutusta seitsemänkymppisenä matalammalle kuin se enemmän säästävä. Pakkosäästäminen ei silloin ole kulutusta nuorena arvostavalle se parempi valinta. Hallituksen väliintuloa saatetaan myös perustella sillä, että kansalaiset eivät oikeasti tiedä "todellisia" mieltymyksiään. Hallitus tietää paremmin kuin kansalainen itse, mikä on kansalaiselle parasta, mitkä ovat ne kansalaisen todelliset mieltymykset. Epäterveellistä ruokaa popsiva ei tiedä, että oikeasti hän pitääkin enemmän terveellisestä ruuasta ja siksi epärationaalisesti valitsee lounaaksi aina pitsan. Taloustieteilijät ovat viime aikoina huolestuttavasti alkaneet hämmentää rationaaliseen valintaan liittyvää soppaa. Epärationaalisuudeksi ei kuitenkaan voi nimittää kaikkea sellaista käyttäytymistä, joka on oman ideologian tai omien mieltymysten vastaista. Epäselvyyksien välttämiseksi asioista pitäisikin puhua niiden oikeilla nimillä: ihmiset tekevät virheitä, heillä saattaa olla itsekontrolliongelmia, heidän informaationkäsittelykapasiteettinsa on äärellinen. Tai ihmiset saattavat jopa olla tyhmiä; heidän mieltymyksensä saattavat olla erilaisia kuin minun mieltymykseni. Tällöin muiden on helpompi arvioida kuinka realistista esimerkiksi on olettaa, että kaikki kansalaiset ovat lyhytnäköisempiä kuin hallitus. Jos taloustiede halutaan tarkoitushakuisesti ymmärtää väärin, niin paljoa ei ole tehtävissä. Tahattomat väärinymmärtämiset varmaankin vähenisivät, jos taloustieteilijät puhuisivat keskenään samaa kieltä. Tällöin myös heidän sanomansa olisi helpompi ymmärtää. Nyt Patomäen kaltaisten kirjoittajien sanomaan on vaikea suhtautua vakavasti, kun virheet perusasioissa syövät koko tekstin uskottavuuden. *
Esimerkiksi googlaamalla sanaparilla itsekäs ja rationaalinen löytyy
yli 10000 viitettä. |